Ohjaustyön muotoja on paljon ja ne kaikki tarjoavat apua hiukan erilaisissa tilanteissa. On mentorointia, fasilitointia, coachingia sekä työnohjausta. Keskityn tällä kertaa pohtimaan enemmän coachingin ja työnohjauksen eroa, mutta käyn lyhyesti läpi oman käsitykseni myös muista ohjaustyön muodoista, kun ne nyt mainitsin.
- Mentorointi: Mentoroinnissa yhteistyötä tekevät kokenut mentori ja yleensä (ainakin) virkaiältään nuorempi aktori. Suhde on ammatillinen ja mentori sitoutuu auttamaan aktoria tämän ammatillisessa kehittymisessä.
- Fasilitointi: Fasilitaattori tulee mukaan auttamaan ryhmää työskentelemään tehokkaammin. Fasilitaattori käyttää hyödyksi erilaisia menetelmiä, joilla varmistetaan, että ryhmä työskentelee tavoitteensa suuntaan. Fasilitaattori itse ei ota kantaa työskentelyn sisältöön, vaan se tulee ryhmältä.
Mutta mikä sitten erottaa työnohjauksen ja coachingin toisistaan?
Mielestäni yksi tärkein ero on se, että coachingissa prosessille asetetaan alussa selkeät tavoitteet, joita kohden kuljetaan. Coach huolehtii prosessista ja siitä, että tavoitteet pysyvät selkeinä coachattavan mielessä. Jos kyseessä on pidempi coaching-prosessi, tavoitteita asetetaan useampia ja yleensä ainakin yksi niistä liittyy työelämän ulkopuolelle. Tällainen tavoite voi olla mm. liikunnan lisääminen tai painonhallinta.
Prosessin aikana coach auttaa asiakasta löytämään ja ottamaan käyttöön voimavaroja niin, että tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Lue täältä lisää mitä on coaching.
Työnohjaus keskittyy nimensä mukaisesti työelämään ja se on työhön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten pohtimista ja jäsentämistä. Työnohjaus aloitetaan enemmänkin kysymyksellä ”mistä haluaisit tänään keskustella” kuin pitkän aikavälin tavoitteen kautta.
Itse koen työnohjauksen kiireistä arkea selkeyttävänä ja rauhoittavana ohjaus muotona ja coachingin asioita eteenpäin vievänä. Asiakkaan tilanteesta on sitten kiinni, kumpaa asiakas tarvitsee enemmän.
Jutellaanko lisää? Laita viestiä tulemaan täältä!